Haastamme Romeon sisarusten blogit vastaamaan kuvahaasteeseen: "Kuin kaksi marjaa". Romeon panos on aika tälleen vaatimaton. :oD Siis Mila, Saaga, Voitto ja Osmo, kuvia kehiin. Hihii!

Muutkin blogin lukijat toki saavat osallistua, näitä on hauska katsella. :o)

Kuin kaksi marjaa

Ps. Kyllä se Viron reissun matkakertomuskin on tulossa... Pikku hiljaa. :o) Arvostelut ja menestys löytyy jo sivuilta.

Rambo 25.10.2009: T4 ok, TSH ok, T4/TSH ok, TGAA negatiivinen. *Smile smile smile* Hyvä. Mahtavaa.

....sujui oikein kiitettävästi. :o) Tuloksena ensimmäisenä päivänä PU2 ja JUN-SERT sekä oikeus osallistua 2010 Cruftsin koiranäyttelyyn. Toisena päivänä Romeo oli sitten hypännyt vielä yhden sijan ylemmäs ja ollut lopulta ROP JUN-SERTillä varustettuna. Ei hassummin pikku-ukolta. :o) Kiitos Kaisille ja Jaanalle Romeon esittämisestä ja mukaan ottamisesta! Arvostelut sivussa, joskin sanoja oli lyhennetty jopa yhteen kirjaimeen ja käsiala ei todellakaan ollut edes lääkäritasoista, joten virheitä voi olla. Caraydan-sivuilta saattaa saada kunnon matkakertomuksen, kunhan urhea kasvattaja on palautunut kätilön hommista ja reissuväsymyksestä. :oD Sitä itsekin odotellessa... :o)

Löytyihän näitä lisää. :o) Kaikki kuvat (c) Sami Osenius. (Mahtavia kuvia voi katsoa lisää ko. herralta täältä. Ja kannattaa!)

Ja tällä hetkellä Romeo valloittaakin kehiä Latviassa. Voih, mitenköhän se mahtaa siellä pärjätä.... Ainoa lapsi Rambo taidetaan hemmotella pilalla tässä parin päivän aikana.

Jaksoinpa kuitenkin jo tänään (mistä sitä jaksamista oikein riittäää...) katsella josko erkkarin kuvia olisi jo jossain. Ja Neron blogista bongasin ja menin ja kopioin seuraavat meitä esittävät potretit. Anteeksi Anna, en kysynyt.... Saanko? :o)

Kaikki kuvat (c) Anna Kokko.

Kopelointi

Juoksee

Ja juoksee

Ja vähän lähempää juoksee

Ja vielä

No nyt menee jo tylsäksi

Veljekset

Veljekset

.....vähän niin kuin ilvekset. Tää on niin hyvä. :oD

Ja poijjaat järjestykseen

No jep, ilmeet kohdillaan. :o)

Pitkä päivä takana erikoisnäyttelyssä. Ei pitänyt tänne enää mitään tänään kirjoittaa, mutta kirjoitanpa nyt näköjään kuitenkin... :o)

Wau, paikalla oli yht. 100 perroa, 9 pentua, 42 urosta ja 49 narttua. Toki muutama puuttui, mutta PALJON kuitenkin. En jaksa kaivaa luetteloa laskeakseni todellisen määrän... Romeo käyttäytyi kivasti, ei juurikaan piippaillut, pöhissyt muille uroille tms. Liikkui kehässä kivasti ja jaksoi pitkän päivän. Kyllä se sitten flirttaili koko kropallaan yllin kyllin (sorry Zia.... ;o) ) ja seisoi välillä vähän miten sattuu. Heti kun sitä alkoi asettelemaan ja enää takajalat piti laittaa, jo se könötti etupäällä taaksepäin. Ei niinkun kiinnostanut tippaakaan. Mukana ollut nyrkkiin mahtuva pentulelu hieman avitti ryhtiä, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Kasvattajaryhmässä seisominen oli enää haamu aamuisestakaan ja nakkia sai työntää sieraimeen asti koko ajan jos halusi jotain ryhtiä nähdä. Mutta olihan se pitkä päivä ja päivän tulokseen olemme kuitenkin oikein tyytyväisiä.

Junnuluokassa uroksia oli yht. 16 ja ERIn saaneita yht. 9 (kaivoin sitten kuitenkin sen luettelon esiin... ;o) ). Romeo sijoittui luokassaan kolmanneksi ja Osmo-veikka neljänneksi. Jee, perhe rules! PU-kehässä ei yllättäen tullut enää mitään. Ei haitannut kun seura oli mitä oli. :o) Tulos miellytti. Voitto veli vetäisi EHn, mutta siihenkin saa olla todella tyytyväinen noin suuressa koiramäärässä ja kovassa kilpailussa. Mila-sisko veti Dee-pennuista pisimmän korren voittamalla oman luokkansa ja ollen lopulta PN3 varasertillä höystettynä. Ihan mahtavaa! Onnea! Tuomari kävi vielä erikseen kehumassa siskoplikkaa. On se sievä. :o)

Kasvattaluokkamme sijoittui kolmesta luokasta ykköseksi ja päästiin vielä isoon kehään, jossa Deet ja se Ceekin ylsivät BIS2 sijalle. Jippii! Onnea Kaisi ja kiitos aivan mahtavan ihanasta koirasta. Vaikka se tänään könöttikin. :oD Ja siis siitähän pitää tosiaan vain ja ainoastaan syyttää kasvattajaa. :oD No juu, tämä loppu oli hassuttelua jos joku ei ymmärtänyt... Väsyttää... Täytyy koittaa ensi viikolla kaivaa, josko jostain löytyisi kuvia kun innokkaita kuvaajia oli paikalla paljon. Mun posket ainakin loistavat kuin tomaatit joka kuvassa. Oli aika lämmin.... :o)

Rambokin oli mukana turistina ja pääsi antamaan uudet kilpparinäytteet. Viimeksi kokeet otettu tasan tarkkaan vuosi sitten ja silloin kaikki oli ok. Nyt kaikki voi sitten olla toisin, kuten monen tutunkin koiran kohdalla on käynyt... Ikävä kyllä. Tuloksia nyt sitten jännätään ensi viikolla. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tästä lisää myöhemmin.

Mutta ihana päivä, vaikka pitkä olikin. Ihania koiria ja ihania ihmisiä. Paijailla sai sydämensä kyllyydestä. Oli mukava nähdä tuttuja ja solmia uusia tuttavuuksia. Ties mitä ne poikivatkaan joskus tulevaisuudessa.... ;o)

Laumassamme on vieraillut viime aikoina erinäköisiä, erikokoisia ja eri pituisia aikoja naisvieraita. Ensin kylään tuli tyttöystävä Molly-collie, kun emännälleen kävi hassusti metsälenkillä; liukastus, murtuma ja leikkaus. Muutama päivä (perjantai-maanantai) kuljettiin siis kolmen koiran kanssa, kunnes koitti aika ottaa viehko señorita hieman kauempaa ja hieman pidemmäksi aikaa kylään. Mona kotiutui meille maanantaina ja yksi lenkki ehdittiin tehdä neljän koiran kanssa, kunnes Molly pääsi taas omaan kotiin.

Kun Mona tuli, Romeo oli ensi alkuun sitä mieltä, että jaahas, mulle ihka oma barbara, kunnes Mona kerran pölläytti sen eteisessä ja siveettömät leikit loppuivat siihen. Jes! Sen jälkeen Romeo tyytyi vain lenkillä kävelemään välillä söpösti poski poskea vasten Monan kanssa. ;o) Rambo sen sijaan on ollut koko ajan herrasmies, kuten aina.

Hyvin on viikko sujunut; samoilla aikatauluilla on menty kuin kahdenkin koiran kanssa ja Mona oppi talon tavoille todella nopeasti. Taisivat olla tavat tutut jo kotoa. Ulkoa tullessa istuivat kaikki kolme rivissä eteisessä odottaen kuivausta, ruokakupin edessä istuttiin ja odotettiin lupaa ja hihnassa kuljettiin siivosti. Halauksia ja hellittelyjä kului enemmän, kun kahdella kädellä ei hellittykään kolmea koiraa. Siksi istuin olohuoneen lattialla normaalia pidempiä toveja ja jokainen sai oman paijaushetkensä ja pientä hierontaa. Illat kuluivat katsellen, kun kolme löllökoiraa makasi ympäri asuntoa ja näyttivät varsin tyytyväisiltä oloonsa.

Mona on ulkoillut lähinnä vapaana ja painanut täysillä poikien kanssa. Leikeistä ei ole puuttunut pukkihyppelyjä, tanssahtelua eikä muutakaan mikä kuuluu normaaliin vesiäismeininkiin. Hyvin otti Mona myös vastaan ympäristön vaihdoksen viimeisenä iltana, kun muutin itseni ja pojat Sipooseen vanhempieni luokse pois putkiremontin tieltä. Täällä sitä kulutetaan sitten useampi kuukausi... Mona löysi parhaan kaverin veljestäni, joka loputtomasti jaksaa rapsutella. :o) Muistinpa näin viimeisen illan kunniaksi ottaa myös kameran esiin ja napsin pari hassua, ja aika huonoa otosta, laumasta, mutta onpahan jotain todistetta. ;o)

Tyhjennetyssä Vuosaaren kämpässä

Ulkoilua Sipoossa. Hämärän laskeutuessa....

Haamukoirat ja alle jäävä kuvaaja...

Mona osaa myös maastoutumisen jalon taidon...

...tässä lähempää. Aika vaikea tästä toista huomata. :oD

Kun tassut oli suihkutettu ja koirat kuivatettu, Rambo ja Mona aloittivat ihan omat kosioriitit.

Viihdyttiin pylly pystyssä, tassu pystyssä ja pyörien ympäri ämpäri. Kaikki vienoilla kiljahduksilla säestettyinä.

Monan tassu nousi vallan komeasti. Huomaa, että on rouvalla tanssijan tausta. ;oD

Romeo pääsi geimeihin mukaan vasta lopuksi ja sai poseerata ankarasti flirttailleiden kavereiden kanssa.

Huomenna Mona suuntaa Kaisin kautta kotiin ja hassu olo jää. Elämä olikin vielä ihan siedettävää kolmenkin koiran kanssa. Mutta kertokaapa tämä: miten se narttu koira voikaan pärjätä koko päivän vain tekemällä yhden pissan? Ja miten se on niin helppo kuivata kun mahan alla ei ole erinäisiä ulokkeita? Ja miten sen ei tarvitse nuolla kaikkea ihanaa ja vähemmän ihanaa toisen koiran eritettä ulkona? Ja kuinka sen on niin helppo ohittaa muut koirat pullistelematta tai flirttailematta? Yksi narttukoira meille kiitos. :o)